Osaamis- ja työelämäperusteisuus uudistaa ammatillisen koulutuksen

Riina_Nousiainen_img_196

Kuvaaja: Liisa Valonen

Hallituksen esityksen mukaan vuonna 2018 voimaan tuleva toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi on puhututtanut kevään aikana. Miten uudistus vaikuttaa oppisopimuksen toteuttamisen arjen käytäntöihin? 

Eduskunta käsittelee reformia huhti-kesäkuun aikana. Päätöksiä odotellessa tiedustelimme Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n* Riina Nousiaisen mietteitä reformista ja sen vaikutuksista. STTK:n koulutuspoliittisena asiantuntijana Nousiaisen toimenkuvaan kuuluu koulutuspoliittinen edunvalvonta ja sen tavoitteiden koordinointi yhdessä jäsenliittojen kanssa erityisesti ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen sekä korkeakoulutuksen osalta. Hän on kuulunut ammatillisen koulutuksen reformin seurantatyöryhmään, joten hän on seurannut reformin etenemistä tiiviisti.

Uusi tutkintojärjestelmä luo ketteryyttä ja joustavuutta

Tutkintojärjestelmän kehittämistä on työelämässä odoteltu pitkään, Nousiainen kertoo. Työelämän uudet osaamistarpeet ratkaistaan yksilöllisillä koulutuspoluilla, jotka pohjautuvat tarkoituksenmukaisuuteen. Tutkintojen lisäksi voidaan suorittaa esimerkiksi myös tutkinnon osia. Näin pyritään lisäämään koulutuksen osaamis- ja työelämälähtöisyyttä sekä luomaan mahdollisuuksia yhdistää oppilaitoksessa ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista.

Koulutussopimus väylänä oppisopimukseen

Koulutussopimus voi olla onnistuessaan tärkeä ennakkojakso oppisopimukselle. Kokonaisuuden toimiminen niin opiskelijan kuin työpaikan näkökulmasta on onnistumisen kannalta välttämätöntä. Koulutus- ja oppisopimuksen hyödyntäminen tulisi olla käytännössä joustavaa:

– Toivottavasti koulutussopimusmalli tuo oppisopimusta entistä paremmin nuorten saataville, toimii sillanrakentaja ja madaltaa yritystenkin kynnystä hyödyntää ammatillista koulutusta. Tämä ei kuitenkaan toteudu automaattisesti, Nousiainen huomauttaa.

–Työpaikoille tarvitaan selkeät pelisäännöt, joilla turvataan opiskelijoiden asema työpaikalla ja ehkäistään mahdollisia väärinkäytöksiä kuten jatkuvasti tiettyjen tehtävien teettäminen opiskelijoilla.

Paljon onkin tekemistä etenkin viestinnällisesti siinä, että suuntaviivat saadaan välitettyä koulutuksenjärjestäjien ja työnantajien välillä.

Vastaako tavoitetila työelämän tarpeisiin?

Toisaalta vahvasti tavoitetila edellä alkaneessa lainvalmistelussa ei ole Nousiaisen mukaan tarpeeksi kuultu työelämän tarpeita ja odotuksia:

– Mitä jos työpaikoilla ei olekaan mahdollisuutta ottaa nykyistä enemmän opiskelijoita? Mitä sitten tapahtuu? Se [tavoitetila] on niin vahvasti rakennettu, että sopii vain toivoa, että työelämästä löytyy rahkeita. Opiskelijoiden laadukas ohjaaminen sitoo myös työpaikan resursseja.

Vaikka työpaikoilla ja aidoissa työtehtävissä opiskelu lisäisikin opiskelijan arvoa työmarkkinoilla, on monilta isoilta työnantajilta tullut kannanottoja, ettei ole resursseja vastaanottaa enempää opiskelijoita.  On syytä muistaa, ettei yhtäkään opiskelijaa tai työnantajaa velvoiteta vastaanottamaan eikä tarjoamaan koulutus- tai oppisopimuspaikkoja.

Vaarana sosiaalinen ja maantieteellinen eriarvoistuminen  

Leikkausten suhteen Nousiainen olisi toivonut vähintäänkin porrastamista.  Kun uusi rahoitusmalli palkitsee tutkinnoista ja niiden syntymisestä, mikä on kannuste koulutuksenjärjestäjälle pitää huolta niistä heikoimmista, jotka tarvitsevat eniten esim. moniammatillista tukea? Vaarana voi olla, että luisutaan kauemmas tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän tavoitteesta. Nousiainen pelkää, että myös alueellinen eriarvoisuus saattaa kasvaa, kun eri puolilla maata koulutuksen saatavuus heikkenee:

– Aika fakiireja saavat koulutuksenjärjestäjät olla, että tehostavat toimiaan ja samalla panostavat siihen, että otetaan koppi myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevista nuorista.

Onko tavoitteena tuottaa mahdollisimman nopeasti tutkintoja ja osaavaa työvoimaa työmarkkinoille vai toimiiko ammatillinen koulutus myös kasvatuksellisena ja sosiaalistavana instituutioina?

Pelisäännöt ja arviointia tarvitaan

Henkilökohtaisen opintopolun rakentaminen vaatii niin opiskelijalta kuin työnantajalta uudenlaista panostusta. Nousiainen peräänkuuluttaakin selkeitä pelisääntöjä työpaikoille erilaisten sopimusten toteuttamisesta.

Koulutuksenjärjestäjä tehtävä on toimia portinvartijana, joka näkee niin kokonaisuuden työpaikalla kuin opiskelijan edellytykset oppia. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista tuleekin lähivuosien aikana arvioida siten että, mikä toimii ja mikä ei ja mihin suuntaan pitää kehittää.

Anna Linna ja Saku Lehtinen

Stadin aikuisopisto, Työelämä- ja oppisopimuspalvelut

*Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on poliittisesti sitoutumaton ja moniarvoinen koulutettujen ammattilaisten keskusjärjestö, johon kuuluu 17 jäsenliittoa ja noin 520 000 jäsentä. Sen tavoitteena on ”menestyvä Suomi, jossa yhteistyöllä rakennamme maailman parasta työelämää ja hyvinvointia”. (Lähde: STTK:n verkkosivut)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s