Keskisuomalaisten nuorten kokemuksia oppisopimuskoulutuksesta

Jyväskylän oppisopimuskeskus selvitti alle 30-vuotiaiden nuorten oppisopimusopiskelijoiden ajatuksia koulutuksestaan talvella 2015.

Suurin osa 63 haastatellusta nuoresta suoritti perustutkintoa, mutta myös ammatti- ja jopa erikoisammattitutkintoa suorittavia oli mukana joukossa. Suoritettavien tutkintojen kirjo noudatteli hyvinkin tarkasti Jyväskylän oppisopimuskeskuksessa suoritettavien tutkintojen prosentuaalisia osuuksia.

Haastattelut:

Korotetun koulutuskorvauksen piiriin kuuluvat nuoret 13kpl
alle 20-vuotiaat, vailla toisen asteen tutkintoa 15 kpl
alle 25- vuotiaat, vailla toisen asteen tutkintoa 21 kpl

 

Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan kuuluvat nuoret 14 kpl
YHTEENSÄ 63 kpl

 

Eräs nuori aikuinen kertoi aloittaneensa perheyrityksessä 5-vuotiaana lattioita lakaisemalla. Haastatteluhetkellä hän oli lähes kolmekymppinen ja suoritti parinkymmenen vuoden työkokemuksen jälkeen ensimmäistä ammatillista tutkintoa –  alan erikoisammattitutkintoa esimiestöitä tehden, perheyrityksessä edelleen.

Haastattelut tehnyt Susanna Miettunen kertoo:

– Kun ryhdyin haastattelukierrokselle, oma tietämykseni oppissopimuskoulutuksesta oli hyvin alkeellisella tasolla. Toisin sanoen nuoret perehdyttivät minut oppisopimuskoulutukseen ja samalla tuli hyvin selväksi myös se, mitä oppisopimuskoulutuksessa heidän mielestään pitää vielä kehittää. Osa haastatelluista nuorista oli vasta oppisopimuskoulutuksensa aloittaneita ja osalla tutkinnon suorittamisen loppusuora häämötti jo. Jo muutaman haastattelun jälkeen oli selvillä oppisopimuskoulutuksen parhaat puolet ja haastattelu haastattelulta nämä kristallisoituivat.

Parasta oppisopimuksessa on, kun

  • pääsee tekemään ja oppimaan tekemällä
  • jokaisen opiskelijan tapa suorittaa oppisopimuskoulutusta on oman näköinen (henkilökohtaistamisessa oli siis pääsääntöisesti onnistuttu J)

Näiden lisäksi ymmärsin nuorten kertoman perusteella, että

  • tavat suorittaa eri tutkintoja vaihtelivat todella paljon ja jopa saman tutkinnon suorittaminen eri oppilaitoksissa vaihteli suuresti
  • oppisopimuksen käynnistyminen on suurta kaaosta (paljon uutta asiaa, tuntematonta tutkintokieltä, eri tahojen viestinnän sekavuutta)
  • työssä oppimiseen oltiin lähes 100%:n tyytyväisiä
  • eniten kehitettävää olisi tietopuolisessa koulutuksessa, vaikka suurin osa nuorista antoi tästäkin enimmäkseen kiitosta

Kaikki nuoret (paitsi yksi) olivat tyytyväisiä, kun saivat opiskella aikuisryhmissä. He arvostivat erityisesti heitä itseään vanhemmilta opiskelijoilta kuultuja kokemukseen perustuvia tarinoita työelämästä. Tämän lisäksi monet mainitsivat opettajien suhtautuvan heihin eri tavalla kuin nuorisopuolella. He käyttivät ilmauksia ”tasavertainen”, ”ihan kuten muutkin”, ”pystyy juttelemaan niiden opettajien kanssa asiallisesti”.

Koulukokemukset vaikuttavat koulutusmuodon valintaan

Tutkinnon suorittamiseksi oppisopimuskoulutus ei sovi nuorten(kaan) mielestä kaikille. Yksi ryhmä haastateltujen joukosta kuitenkin tuli esille. Useampi kuin joka kymmenes (12%) kertoi olleensa kiusattu peruskoulussa ja sen takia valinneensa oppisopimuskoulutuksen. Ammatilliset opinnot keskeyttäneitä, oppisopimustyöpaikassa hyviksi työnaisiksi- ja -miehiksi sanottuja, oli haastateltujen joukossa huomattavan paljon. Monella kesken jääneitä opintoja oli useammastakin kuin yhdestä tutkinnosta. Haastatelluista lähes kaikki olivat haastatteluhetkellä tyytyväisiä valitsemaansa tapaan suorittaa tutkinto oppisopimuskoulutuksena.

Oppisopimuskoulutuksessa onnistuminen vaatii nuorten mielestä sitä, että tykkää siitä, mitä tekee. Raha eli palkka on tärkeä asia, mutta pelkästään rahan takia ei kuulemma jaksa suorittaa koulutusta loppuun. Monet kertoivat joutuneensa miettimään elämäntapojaan uusiksi, kun olivat aloittaneet oppisopimuskoulutuksen ja työt. Nuoret kertoivat tajunneensa, että pitää syödä ja nukkua tarpeeksi ja kännykät pitää olla kiinni työpäivän ajan. Nuorten aikuisten mielestä oppisopimuskoulutuksesta selviää, kun osaa aikatauluttaa ja suunnitella elämänsä eri osa-alueet sujuvaksi kokonaisuudeksi. Moni korosti oma-aloitteisuuden merkitystä; pitää itse osata kysyä, mitä seuraavaksi voisi tehdä. Tämä olikin nuorten mielestä suurin ero peruskouluun ja ammattiopistossa opiskeluun verrattuna. Yksi nuori asian kiteytti näin: ”Ei täällä voi seistä käet taskussa ja odottaa, et joku tulee sanomaan, mitä pitää tehä”.

Summa summarum: nuoret osasivat hyvin kiteyttää oppisopimuksen ydinasiat eli he ymmärsivät, mitä olivat tekemässä ja mitä se onnistuakseen heiltä vaatii.

Susanna Miettunen

Susanna Miettunen

Susanna Miettunen
koulutustarkastaja
susanna.miettunen{at}jao.fi
Jyväskylän oppisopimuskeskus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s